Viime keväänä jo vilauttelimme blogissa alustavia tuloksia sittemmin Nurse Education Today -lehdessä julkaistusta tutkimusartikkelistamme Culturally and linguistically diverse nursing students’ experiences of integration into the working environment: A qualitative study (Ropponen ym. 2023). On aika avata tuloksia paremmin niille, jotka eivät vielä ole artikkelia lukeneet.
Maahanmuuttajataustaisia sairaanhoitajaopiskelijoita haastateltiin fokusryhmissä kevätkesällä 2021. Osoittautui, että näiden usein kotimaissaan jo pätevien ja vuosia ammatissa toimineiden sairaanhoitajien työelämään integroitumisen tiellä Suomessa on edelleen paljon esteitä ja hidasteita. Suurin niistä on kielitaito. Virallisesti vaadittavan kielitaitotason B1 saavuttaminenkaan ei opiskelijoiden kokemusten mukaan käytännössä riittänyt ainakaan akuuttihoitotyöhön työllistymiseen. Kielitaito ja nursing-koulutuksissa oleville asetetut harjoittelupaikkakiintiöt saattoivat osoittautua myös harjoittelupaikan saamisen esteiksi, mitä haastatellut pitivät syrjivänä; Miksi koulutetaan englanniksi, jos koulutusta pidetään suomenkielistä huonompana? Eikö koko opiskeluajan pitäisi olla oppimisprosessi, jonka aikana opitaan sekä hoitotyötä että siihen tarvittavaa kieltä? Koska hoitotyön sanastoa ei käytetä kavereiden kanssa keskustellessa vaan ainoastaan hoitotyön aidoissa ympäristöissä, eikö silloin suomea vieraana kielenä puhuvan kuuluisi saada mahdollisuus päästä oppimaan kieltä näihin työympäristöihin?
Opiskelijat tarvitsevat tukea läpi opintojensa. Eniten tukea tarvitsevat he, joilla on huonoin suomen kielen taito. Haastateltujen kokemusten mukaan ammattikorkeakouluissa tarjottu kielenopetus ja tuutorointi kuitenkin usein päättyi ensimmäisen vuoden jälkeen, jolloin osa opiskelijoista koki jäävänsä omilleen. Koska kielitaidolla ja opiskelijoiden kokemusten mukaan joskus etnisellä taustallakin oli vaikutusta harjoittelukokemuksiin, toivottiin erityisesti kliinisten harjoitteluiden yhteyteen enemmän tukea opintojen loppuun asti. Niin oppilaitoksen, opiskelukavereiden, harjoittelupaikan henkilöstön kuin oman harjoittelunohjaajankin tuki koettiin tärkeäksi. Opiskelijat kuvailivat tuen olevan ymmärtävää suhtautumista heidän vaikeuksiinsa, rakentavaa palautetta, ammatillista ja inhimillistä kunnioitusta, kielen oppimisessa auttamista, ohjausta ja yleistä myönteistä ilmapiiriä.
Opiskelijat tiedostivat voivansa vaikuttaa harjoittelunsa sujumiseen motivaatiollaan ja asenteellaan, itsereflektiotaidoillaan ja selviytymistaidoillaan. Kaikilla opiskelijoilla oli paitsi positiivisia, myös negatiivisia harjoittelukokemuksia. Monet olivat turhautuneita tai lannistuneita, sillä kokivat kielitaidon puutteen saavan muut pitämään heitä ammatillisesti osaamattomina. Havainto tukee aiempia tutkimuksia, joiden mukaan maahanmuuttajataustainen opiskelija usein kokee ammatillisen kunnioituksen puutetta (Covell ym. 2016). Harjoitteluun liittyvien negatiivisten tunteiden käsittelyyn opiskelijat kertoivat saaneensa tukea lähinnä toisilta opiskelijoilta, sillä he eivät uskaltaneet harjoitteluissa kertoa ikävistä kokemuksistaan peläten sen kostautuvan joko heihin suhtautumisessa tai arvioinnissa. He kuitenkin tiesivät, etteivät menisi töihin yksikköihin, joissa ovat kokeneet tulleensa huonosti kohdelluiksi. Koulutusorganisaatioiden kannattaa lisätä maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden harjoittelunaikaista tukea ja antaa mahdollisuus ikävien harjoittelukokemusten käsittelyyn neutraalissa ympäristössä (Mikkonen ym. 2016). Koska opiskelijat usein kokevat saamansa tuen ja ohjauksen riittämättömäksi (Onovo 2019), terveydenhuollon organisaatioiden tulisi koulutuksin varmistaa ohjaajien riittävä kompetenssi maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden ohjaamisessa.
Huolimatta ikävistä harjoittelukokemuksistaan maahanmuuttajataustaiset sairaanhoitajaopiskelijat halusivat pysyä Suomessa, mikäli saavat täältä itseään kiinnostavan työpaikan. Työpaikat akuuttihoidossa kiinnostivat substanssin kannalta useita, sosiaalisesti mielenkiintoisimpia taas olivat työpaikat, joiden henkilöstö on kulttuurisesti moninainen. Osa opiskelijoista ei nähnyt itsellään olevan realistisia mahdollisuuksia työllistyä kliinisesti mielenkiintoisina pitämiinsä paikkoihin. Monella olikin tunne, että heitä koulutetaan pitkäaikaishoitoon. Tähän vaikutti myös se, ettei heillä useinkaan ollut samoja syventävien opintojen mahdollisuuksia kuin suomenkielisillä opiskelijoilla, mikä koettiin eriarvoistavaksi. Olisikin tärkeää, että erilaiset urapolut olisivat aidosti mahdollisia myös maahanmuuttajataustaisille sairaanhoitajaopiskelijoille. Haastattelemistamme opiskelijoista osaa kiinnostivat jatko-opinnot, jotakuta opettaminenkin. Maahanmuuttajataustaisia terveysalan opettajia tarvittaisiinkin lisää (Mikkonen ym. 2020) sekä tulevien hoitajien kulttuurisen kompetenssin lisäämiseksi että roolimalleiksi ja tueksi opiskelijoille.
Koska sairaanhoitajatutkintoon ei voi sisällyttää suomen kielen kursseja määräänsä enempää, tulisi suomen kielen oppimista tukea muilla keinoin. Haastatellut ehdottivat, että suomen kielen kursseja voisi suorittaa yksilöllisemmin siten, että niiden, joilla kielen perusteet ovat hallussa, ei tarvitsisi suorittaa alkeiskurssia vaan he voisivat opiskella jotain enemmän heidän tarpeisiinsa vastaavaa esimerkiksi CampusOnlinen kautta. Kanssakäymistä suomenkielisten opiskelijoiden kanssa voisi olla enemmän. Kaikissa opintojaksoissa heti alusta alkaen voisi myös olla jokin suomenkielinen osuus kielitaidon vahvistamiseksi läpi opintojen. Kielen opettamisen tavat voisivat olla monipuolisempia ja tehokkaampia. Tähän KulttuuriOsaaja-projekti on tarttunut tuottamalla maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden kielitaitoa kehittäviä virtuaalisia terveydenhuollon ympäristöjä, joissa simuloidaan hoitotyössä toimimista suomen kielellä. Saattaapa simulaatioissa opiskelijoiden itseluottamuskin kasvaa. Jonain päivänä virtuaalitodellisuus saattaa monessa asiassa olla yhtä hyvä kuin todelliset hoitoympäristöt. Tällä hetkellä simulaatiopelit kuitenkin lähinnä tukevat muuta opetusta, joten perinteistä harjoittelua terveydenhuollon yksiköissä – ja työhön integroitumisen esteiden madaltamista - tarvitaan edelleen.
Covell, C.L., Neiterman, E., Bourgeault, I.L., 2016. Scoping review about the professional integration of internationally educated health professionals. Hum. Resour. Health 14, 38. https://doi.org/10.1186/s12960-016-0135-6
Mikkonen, K., Elo, S., Kuivila, H.-M., Tuomikoski, A.-M., K ääriäinen, M., 2016. Culturally and linguistically diverse healthcare students’ experiences of learning in a clinical environment: a systematic review of qualitative studies. Int. J. Nurs. Stud. 54, 173–187.
Mikkonen, K., Kuivila, H., Sj ̈ogren, T., Korpi, H., Koskinen, C., Koskinen, M., Koivula, M., Koskimäki, M., Lähteenmäki, M.L., Mäki-Hakola, H., Wallin, O., Sormunen, M., Saaranen, T., Salminen, L., Kääriäinen, M., 2020. Health and social care educators’ competence in professional vocational and higher education – empirical testing of a model. Social- Health Care Community Serv. https://doi.org/10.1111/hsc.13414
Onovo, G.N., 2019. Fundamentals of nursing practice and the culturally diverse ESL nursing students: the students’ perspectives for teaching and learning in nursing. Teach. Learn. Nurs. 14, 238–245
Ropponen, P., Kamau, S., Koskenranta, M., Kuivila, H., Oikarainen,A., Isakov, T., Tomietto, M. & Mikkonen, K., 2023. Culturally and linguistically diverse nursing students' experiences of integration into the working environment: A qualitative study. Nurse Education Today, Vol 120, 105654. https://doi.org/10.1016/j.nedt.2022.105654.
