Tämän blogitekstin on kirjoittanut lehtori Paula Kotivesi Oulun ammattikorkeakoulusta, joka työskentelee yhtenä asiantuntijana KulttuuriOsaaja -hankkeessa. Blogiteksti kuvailee miten KulttuuriOsaajaksi! MOOC pilottikoulutukset ovat saaneet alkunsa, miten niiden kehitystyö on edennyt ja mitä vielä on odotettavissa. Lisäksi kirjoituksessa kuvataan kokemuksia oman asiantuntijuuden kehittymisessä hankkeen aikana ja osin henkilökohtaista digiloikkaa, jonka tämän hankkeen parissa työskentely on mahdollistanut. Tavoitteena on innostaa opettajaopiskelijoita ja kollegoita tarttumaan hankkeiden tarjoamiin mahdollisuuksiin kehittyä urallaan.
Kun vuonna 2021 hiihtoloman tienoilla esihenkilöni kysyi kiinnostusta osallistua kulttuuriseen osaamiseen liittyvään hankkeeseen, ensimmäinen tunne oli epäusko. Mitä annettavaa minulla, pääsääntöisesti ensi- ja tehohoitoa opettavalla, on tällaiseen hankkeeseen? Seuraavana tunteista seurasi kauhu, sillä esihenkilö esitteli ajatuksensa, että toimisin Oamkin työpaketin hankevastaavana. Enhän minä ole ennen ollut hankkeessa mukana! Lopulta tunneskaala täydentyi innostuksella, sillä työpariksi minulle oli ajateltu Anne-Maria Pöysköä, jonka kanssa tiesin tulevani hyvin toimeen ja ennen kaikkea saavani aikaiseksi hyvää pöhinää. Annella lienee ollut samansuuntaisia ajatuksia, sillä hänen vahvaa substanssiaan on lasten tehohoitotyö. Muutamat paniikkipuhelut taisimme toisillemme ja hankekonkareille soittaa, ennen kuin lähdimme mukaan hankkeeseen.
KulttuuriOsaaja -hanke käynnistyi kevättalvella 2021. Perehtyminen hanketyöskentelyyn alkoi ja tutustuminen hankkeemme muihin toimijoihin. Hankkeessa on mukana Oulun ammattikorkeakoulun lisäksi Oulun yliopisto ja Lapin ammattikorkeakoulu. Jokaisella hanketoimijalla on vastuullaan omat työpaketit, joita kuitenkin työstetään myös yhteistyössä kohti yhteistä suurta tavoitetta: maahanmuuttajataustaisten sairaanhoitajien ja -opiskelijoiden integraation tukemista suomalaiselle sote-sektorille. Emme olleet mukana hankkeen suunnittelussa ja hankkeen valmistelussa, joten perehtyminen vaati aikaa ja makustelua. Oulun ammattikorkeakoulun työpaketin (TP3) tavoitteena on laatia MOOC (Massive Open Online Course) -koulutukset maahanmuuttajataustaisten opiskelijoita ohjaavien sairaanhoitajien ja heidän esihenkilöiden kulttuurisen osaamisen kehittämiseksi. Saimme raamit koulutusten työstämiselle hankesuunnitelmasta, jossa koulutusten laajuus, digitaalinen oppimisympäristö ja Pohjois-Suomi kohdealueena oli ennalta määritelty.
Asiantuntijuuden rakentuminen käynnistyi perehtymällä kulttuurisen osaamisen käsitteisiin, sillä ne olivat itselleni vieraita. Oulun yliopistolla oli antaa tukea tähän ja yhteistyötä onkin tehty tiiviisti koulutusten kehitysprosessin aikana. Onneksi Moodle -oppimisympäristönä oli meille molemmille tuttu, sillä MOOC ilmiönä vaati myös perehtymistä. Mitkä ovat sen hyödyt? Mitkä haasteet? Kuinka hyvin se istuu sote-alan täydennyskoulutukseen ja aiheeseemme? Alkujärkytyksen myötä tapahtui se, mitä toivoinkin: Annen kanssa ideoita putkahti kuin sieniä sateella, niitä jalostettiin hirveällä innolla ja jokaisena hankepäivänä saimme jotain aikaiseksi. Kuinka ihanaa olikaan saada suunnitella koulutuksia ja opetalla samalla uusia tapoja hyödyntää Moodlea ja muita digitaalisia välineitä.
Alkuvaiheessa taisimme kaikista eniten pohtia, millä keinoilla MOOC- opintojaksoihin liittyvään suureen keskeyttämisprosenttiin voitaisiin vaikuttaa. MOOC-tarjontaa on nykyään jo paljon. Ongelmalliseksi ajasta ja paikasta riippumattomasta opiskelusta tekee se, että etenkään vapaa-ajalla tapahtuviin koulutuksiin ei sitouduta. MOOC-koulutukset parhaimmillaan ovat ilmaisia, mutta edes osittain työajalla tapahtuva opiskelu vaatii resursseja, aikaa ja rahaa. Yhdeksi ratkaisuksi nähtiin virtuaalinen tutorointi, sillä se mahdollistaa henkilökohtaisen ohjauksen ja palautteen antamisen osallistujille. Yhteisöllistä oppimista ja kokemusten jakamista haluttiin sisällyttää mukaan myös digitaaliseen koulutukseen. Markkinointivaltteja ajateltiin olevan pilottien webinaarit, joissa osallistujat saisivat uusinta tietoa liittyen monikulttuurisuuteen, opiskelijaohjaukseen ja lähiesimiestyöskentelyyn.
KulttuuriOsaajaksi! -koulutukset saivat alkunsa syksyn 2021 aikana, jolloin aloitettiin myös koulutusten markkinointi. TP3 sai vahvistukseksi opettajaopiskelijan, pian jo maisterin, Noora Pasuri-Seppäsen, joka osallistui esihenkilöille suunnatun koulutuksen suunnitteluun ja toteuttamiseen. Virtuaalinen tutorointi tässä vaiheessa tarkoitti kerran viikossa chatin kautta annettavaa ohjausta halukkaille ja tutoreiden yhteenvetoviestejä osallistujille teemoittain, jotka toki sisälsivät myös kannustusta ja patistamista koulutuksen loppuun suorittamiseksi. Yhteisöllisyyttä oppimiseen ajateltiin tuovan ryhmä- ja keskustelutehtävät. Webinaareihin löytyi asiantuntijoita esiintymään ja heti alusta toivottiin, että tallenteet voitaisiin hyödyntää jatkossa itsenäisen oppimisen materiaaleina.
Vuosi vaihtui ja pilottien aloitusajankohdat lähestyivät, mutta osallistujat puuttuivat! Sote-alan ammattilaisille lienee turhaa muistuttaa siitä, kuinka haastavat ajat ovat olleet viime vuosina. Eikö kulttuurisen osaamisen merkitys opiskelijaohjauksessa ja esihenkilötyöskentelyssä ilmiönä kiinnosta? Onko MOOC ja verkko-oppiminen kuitenkin vähemmän kiinnostavaa kuin perinteiset kontaktissa tapahtuvat koulutuspäivät? Mitä teimme markkinoinnissa väärin? Vai onko ajankohta tällaisille koulutuksille hankala? Hankenoviisien otsarypyt sen kuin syvenivät, mutta onneksi hankkeen muut toimijat sparrasivat ja auttoivat markkinoinnissa.
Onneksi pilottikoulutukset keväällä 2022 päätettiin järjestää, vaikka osallistujamäärät olivat kaukana hankkeeseen kirjatuista tavoitteista. Pilotti toimi kuten pitikin: se osoitti meille vahvuudet ja puutteet koulutusten sisällössä ja laadituissa oppimismateriaaleissa. Ensinnäkin virtuaalista tutorointia päätettiin laajentaa siten, että sitä toteutetaan jatkossa teemojen sisällä lyhyiden tutorointi videoiden avulla. Asiaa ensimmäisen kerran palloteltiin ja edellisenä keväänä, mutta hyvään ideaan kannattaa palata! Toiseksi saatiin kehitysideoita oppimistehtävien ja -materiaalien käyttökokemuksista. Yhteisöllisyyttä ei edes tutoreiden voimin saatu toimimaan ryhmätöiden osalta, sillä osallistujia oli vähän. Ryhmätöiden määrää ja muotoa täytyisi vähentää, jos halutaan mahdollistaa avoin, ajasta ja paikasta riippumaton opiskelu. Kolmanneksi webinaareista todellakin saatiin tehtyä mielenkiintoisia tallenteita oppimismateriaaliksi. Kyllä se tästä!
Jo kevään aikana päätettiin, että pilotointi jatkuu syksyllä 2022 ja lähdemme myös KulttuuriOsaajaksi! -koulutuskiertueelle, päästäksemme hankkeelle asetettuihin tavoitteisiin. Syksy aloitettiin tilaamalla opintojaksoille uudet oppimisalustat ja inspiraatiota kehitystyöhön etsittiin uuden visuaalisen ilmeen myötä. Videoita kuvattiin, oppimismateriaaleja muokattiin, uusia oppimistehtäviä tehtiin ja oppimisalustat myllättiin uuteen kuosiin! Ensimmäiseen pilottiin valmistuneet podcastit ovat meille suuri ylpeyden aihe. Toiseen pilottiin valmistui pakopeli monikulttuuriseen opiskelijaohjausosaamiseen liittyen, jota olemme kyllä joka vaiheessa muistaneet mainostaa. Itselleni hanketyöskentely on mahdollistanut myös oman opettajuuden kehittymisen etenkin digipedagogiikan osalta, joten kuuluisa digiloikka on saanut ponnekkaan alun.
Koulutuskiertueelle lähteminen tuntui jännittävältä, sillä hanketyöskentelyn myötä työtunnit kotitoimistolla olivat lisääntyneet huomattavasti ja opetuksen määrä vastaavasti vähentynyt. Mukaan kiertueelle lähtisi myös Heli-Maria Kuivila Oulun yliopistolta, joka toisi mukavaa vaihtelua kaksin työskentelyyn. Koulutuskiertueen sisällöt ja materiaalit valmistuivat kuitenkin helposti, sillä jo tehty työ kantoi hedelmää. Koulutuskiertueella Kokkolassa Soitessa ja Kemissä Länsi-Pohja Mehiläisessä hyödynnettiin samoja digitaalisia työkaluja kuin MOOC-koulutuksissa. Teimme uusia versioita teemojen oppimistehtävistä, jotta mikään teemoista ja tehtävistä ei tulisi MOOC-koulutuksessa täysin samanlaisina vastaan, mikäli osallistujat jatkaisivat opintojaan MOOC-koulutuksessa. Vastaanotto koulutukselle oli hyvää. Kyllä akuuttihoitoon suuntautuneista lehtoreista on kasvanut kulttuurisen osaamisen asiantuntijoita!? Erityisen paljon meitä lämmitti seuraavat palautteet:
Syksyn MOOC-pilotteihin ei edelleenkään ollut valtaisaa osallistujaryntäystä, mutta kohtaamiset Sairaanhoitajapäivillä ja koulutuskiertueella olivat vahvistaneet omaa luottamusta siihen, että koulutuksen aihe on tärkeä ja MOOC-koulutus täydennyskoulutuksen välineenä voi toimia! Koulutusten edetessä alkoi katse luonnollisesti jo siirtyä hankkeen päättymiseen ja tärkeään kysymykseen: mikä on KulttuuriOsaajaksi! -koulutusten tulevaisuus. Tässä vaiheessa olemme päätymässä ratkaisuun, jossa Moodleen rakennetut koulutuskokonaisuudet tullaan jakamaan Avointen oppimateriaalien kirjastossa (aoe.fi). Tällöin Moodlen omaavat koulutuksen järjestäjät voivat ladata ne käyttöönsä ja järjestää itse koulutukset henkilökunnalleen tai hyödyntää koulutuksen osia. Koulutuksiin pääsee myös koko ajan rakentuvan KulttuuriOsaaja -verkoston sivuston kautta. Myös yksittäisiä H5P-työkaluilla tehtyjä materiaaleja voidaan harkita jaettavan myös muualla sivustoilla ja verkostoissa
Jo tässä vaiheessa lämmin kiitos kaikille KulttuuriOsaajaksi! MOOC-pilottikoulutuksiin ja koulutuskiertueelle osallistuneille! Kerätyn palautteen avulla pystymme kehittämään koulutuksiamme. Tänä syksynä olemme aloittaneet palautteiden analysoinnin ja lähdemme muokkaamaan kolmansia ja viimeisiä versioita koulutuksistamme. Raportoinnin lisäksi antoisa yhteistyö jatkuu muiden työpakettien parissa. Kiitos TOKASA-hankkeelle yhteistyöstä ja upeista videoista, joita koulutuksissamme olemme saaneet hyödyntää. HOPEDI-hankkeelle kiitokset tarjoamastanne vertaistuesta digitaalisten työkalujen hyödyntämisessä sekä Amokille perehdytyksestä osaamismerkkipedagogiikan saloihin. Laadimme KulttuuriOsaajaksi! Monikulttuurinen opiskelijaohjaus sosiaali- ja terveysalalla (2 op) pilottikoulutukseen osallistumismerkin teidän avullanne. Se on taito, jota todennäköisesti tulemme varmasti tarvitsemaan jo lähitulevaisuudessa. Ja viimeisenä, mutta ei missään nimessä vähäisempänä, kiitos työparilleni Annelle, koko hankeväelle ja kaikille asiantuntijoille, jotka ovat antaneet aikaa ja osaamistaan hankkeeseemme.
Ja muille hankenoviiseille terveisiä: kannattaa uskaltaa. Hyppääminen uuteen aiheeseen ja työskentelytapaan tuo vaihtelua opetustyöhön ja haastaa kehittämään omaa osaamistaan. Syventyneistä otsarypyistä ja sydämen tykytyksistä huolimatta, hankkeessa työskentely on antanut mahdollisuuden käyttää omaa luovuuttaan enemmän kuin se tunnetusti niukoilla resursseilla olisi mahdollista opetustyössä. Työskentely KulttuuriOsaaja -hankkeen ja KulttuuriOsaajaksi! -koulutusten parissa jatkuu vielä kesäkuuhun 2023 asti. Pysykääpä kuulolla! 😊
