Kulttuurinen monimuotoisuus terveydenhuollossa – mitä vaikutuksia ammattilaisen työhön?

 Hei!

Olemme neljä Oulun yliopiston terveystieteiden kandidaattiopiskelijaa. Osana Kansainvälisyys

terveydenhuollossa -opintojaksoa olemme luoneet blogitekstin ”Kulttuurinen monimuotoisuus

terveydenhuollossa -mitä vaikutuksia ammattilaisen työhön?”. Blogitekstissä käsittelemme, miten monimuotoisuus näkyy sosiaali- ja terveydenhuollossa, mitä osaamista ja taitoja monimuotoisuus vaatii ammattilaiselta sekä miksi kyseistä osaamista ja taitoja vaaditaan. Haluamme kannustaa ihmisiä avomielisyyteen ja rohkeuteen kohtaamaan erilaisia kulttuureita sekä rohkeutta herättämään keskustelua aiheeseen liittyen. Annamme myös käytännön vinkkejä monikulttuurisissa tilanteissa toimimiseen.

 

Antoisia lukuhetkiä blogitekstimme parissa! 

 

 

Miten sosiaali- ja terveydenhuollossa näkyy monimuotoisuus?  

 

Vuonna 2019 Suomessa asui tilastokeskuksen mukaan 423 000 ulkomaalaistaustaista henkilöä, mikä oli noin 8 prosenttia Suomen väestöstä vuoden 2019 lopulla. Vuonna 1991 Suomessa asui noin 50 000 ulkomaalaistaustaista ihmistä. Suomeen on siis 18 vuoden aikana muuttanut noin 373 000 ulkomaalaistaustaista ihmistä, eikä muuttovauhti näytä laantumisen merkkejä. 

 

Edellisten lukujen varjossa onkin selvää, että sosiaali- ja terveyspalvelualalla työskentelevät kohtaavat arkipäivän työssään erilaisia kulttuurisen monimuotoisuuden ja monikulttuurisuuden tuomia haasteita. Kulttuurisella monimuotoisuudella tarkoitetaan ihmisten eroja kulttuuristen taustojen perusteella. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuonna 2018 julkaistun tilastoraportin mukaan sosiaali- ja terveyspalveluiden parissa työskenteli 17 755 ulkomaalaistaustaista vuonna 2014, mikä oli 4,6 prosenttia työvoimasta sinä vuonna. Kulttuurinen monimuotoisuus tulee siis esille niin asiakaskunnan kuin työyhteisönkin kautta. Kyseisisten väylien kautta kulttuurinen monimuotoisuus näkyy muun muassa mahdollisten kielimuurien, uskonnollisten ja kulttuuristen eroavaisuuksien välityksellä sekä esimerkiksi työntekijöiden erilaisena koulutuksena. Monikulttuurisuus näkyy myös eroavaisuuksina esimerkiksi asiakkaiden ja työpaikan ikäjakauman kautta sekä eroina elämäntilanteissa.  

 

Onkin siis tärkeää huomioida kulttuurinen monimuotoisuus sosiaali- ja terveyspalvelualalla ja kehittää henkilöstön toimintavalmiuksia erilaisten kulttuuristen tarpeiden kohtaamiseen.  

Mitä osaamista ja taitoja monimuotoisuus vaatii ammattilaiselta?  

 

Kulttuurinen monimuotoisuus sosiaali- ja terveydenhuollossa vaatii ammattilaiselta kulttuurista osaamista. Kyseessä on prosessi, jonka kautta ihmisestä tulee kulttuurisesti pätevä. Kulttuurinen osaaminen koostuu kulttuurisesta tietoisuudesta, 

kulttuurisesta tiedosta, kulttuurisesta taidosta, 

kulttuurisensitiivisyydestä ja kulttuurisesta kohtaamisesta. 

 

Ammattilainen tarvitsee riittävän kulttuurisen tiedon lisäksi myös käytännön tason viestintä- ja vuorovaikutustaitoja. On tärkeää ottaa huomioon verbaalisen ja nonverbaalisen viestinnän kulttuurisidonnaisuus. Nonverbaalinen viestintä eleineen ja ilmeineen voi tarkoittaa eri asioita eri kulttuureissa. Ylimääräistä elekieltä tulee siis välttää, mutta eleistä voi olla kuitenkin apua silloin kun puheen ymmärtäminen on vaikeaa. Eleet ja ilmeet toimivat silloin viestinnän apuna. Vaihtelua kulttuureiden välillä on siinä, mistä nähdään olevan soveliasta keskustella. Sensitiivinen lähestymistapa vuorovaikutustilanteessa vähentää väärinymmärryksiä. 

Hyvänä esimerkkinä tästä on romanit. Romaneilla on omat puhtaus- ja häveliäisyystavat, jotka on tärkeää ottaa huomioon terveydenhuollossa. Eri ikäiset romanit eivät yleisesti puhu keskenään sukupuoliasioista esim. raskauteen liittyen. Pääväestöön kuuluvien ihmisten kanssa aiheesta käyty keskustelu ei ole sopimatonta, mutta koska sukupuoliasioista ei ole 

totuttu puhumaan, voi tilanne olla nuorelle romanille hämmentävä ja oikeiden sanojen löytäminen voi olla vaikeaa.  

 

“Vuorovaikutustilanteissa on tärkeää kohdata jokainen yksilönä ja selvittää yksilöllisesti, millaisia vuorovaikutus- ja viestintätapoja on tarpeen käyttää.” 

 

Puhuttaessa eri kieltä, asioimistulkkaus on tärkeää, jotta vaikeatkin käsitteet ymmärretään, eikä tule epäselvyyksiä. Asioimistulkkien koulutukseen kuuluu kielen lisäksi myös kulttuurin käsitteiden opiskelu. Suomen lainsäädännön mukaan jokaisella on oikeus käyttää omaa kieltään ja tulla kuulluksi omalla kielellään erityisesti asioissa, jotka koskevat häntä itseään ja hänen etujaan. Lainsäädännössä on säännöksiä tulkkauksesta mm. kielilaissa, hallintolaissa, potilaslaissa sekä sosiaalihuollon asiakaslaissa. On julkisen vallan tehtävä tarjota ymmärrettävää tietoa ja tarvittaessa tulkkipalvelua sekä muuta tukea, jotta jokaisen oikeus hyvään hoitoon toteutuu.  

 

Viestinnässä voidaan käyttää puheen ymmärtämisen tukena myös kirjallista tekstiä. Terveydenhuollossa viestinnässä tulee aina käyttää mahdollisimman selkeää ja yksinkertaistettua kieltä, varsinkin kun keskustellaan asiakkaan/potilaan kanssa. Vuorovaikutustilanteissa on tärkeää kohdata jokainen yksilönä ja selvittää yksilöllisesti, millaisia vuorovaikutus- ja viestintätapoja on tarpeen käyttää. Mikäli keskustelukumppanilla on heikko kielitaito, on hyödyksi osata keskustella myös selkokielellä ja käyttää vieressä näkyviä soften-viestejä.  

Terveydenhuollon ammattihenkilö ei voi tuntea kaikkia kulttuureja ja tapoja, mutta kyselemällä ja kuuntelemalla herkällä korvalla voidaan päästä lähemmäs toisen parasta ja hyvän tekemistä. Vuorovaikutustilanteessa on tärkeää tuntea olevansa arvokas sellaisena kuin on. Viestintätilanteissa tulee olla sensitiivinen ja kunnioittava. Ketään ei saa nimitellä tai luokitella stereotypioiden mukaan taustaan, ulkonäköön tai uskontoon liittyen. Jokainen tulee nähdä omana ainutlaatuisena kokonaisuutenaan eikä tietyn kulttuurin representaationa. Tasa-arvoinen kohtelu on tärkeää niin monikulttuurisen työyhteisön kuin asiakkaiden välillä. 

 

Miksi osaamista ja taitoja vaaditaan?  

Monikulttuurisuus lisääntyy jatkuvasti ja eri kulttuurien edustajia on sekä terveydenhuollon asiakkaina että ammattilaisina. Eri kulttuureilla voi olla toisistaan poikkeavia näkemyksiä esimerkiksi terveydestä, yksilöstä ja yhteisöstä. Tämän takia onkin hyvin tärkeää, että terveydenhuollossa ylläpidetään ja kehitetään omaa ammattitaitoa, jotta ennaltaehkäistään väärinymmärryksiä. Ammattitaidon ylläpitäminen ja kehittäminen on myös jokaisen terveydenhuollossa toimivan oikeus ja velvollisuus.

Jos potilasta hoidetaan ilman hänen kulttuurinsa tuntemusta, hänelle voi tulla olo, että häntä ei ymmärretä. Tämä ei tarkoita, että terveydenhuollon ammattilaisen tulisi tuntea kaikki kulttuurit läpikotaisin, mutta olisi tärkeää, että osoitettaisiin kiinnostusta kuuntelemalla ja kyselemällä. Potilaan oikeudenmukaisuuteen kuuluu, että yksilö saa hoitoa tarpeensa mukaan.  

Kulttuuriset eroavaisuudet ja kielimuurit voivat vaikeuttaa asiakas-ammattilaissuhteen rakentumista ja siten heikentää hoidon ja palveluiden laatua sekä potilasturvallisuutta. Kielimuuri voi aiheuttaa väärinymmärryksiä ja sekaannuksia. Jos terveydenhuollon ammattilaisella on heikko kielitaito, vaikeudet kirjaamisessa ja raportin antamisessa voivat heikentää potilasturvallisuutta. Heikko kielitaito voidaan myös tulkita tietämättömyydeksi tai osaamattomaksi suorittaa hoitotyön toimenpiteitä.   

Terveydenhuollossa tarvitaan monen osa-alueen yhteistyötä sekä yksilöiden, että yhteisön hyvän saavuttamiseksi. Jokaisella on oikeus hyvään ja kulttuurinsa mukaiseen hoitoon sekä kohteluun sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita käyttäessä.  

 

Taru Keikkonen, Clarissa Koskipalo, Tiina Kähkönen & Venla Uusitalo 

 

 

Lähteet: 

Mannerheimin lastensuojeluliitto MLL (2021) 115. Soften-harjoitus. www-dokumentti. https://www.mll.fi/tehtavat/soften-harjoitus-kunnioittava-vuorovaikutus/. Ei päivitystietoja. Luettu 2021/4/7. 

Mäntyharju E & Siili T (2010) Monikulttuurisen asiakkaan kohtaaminen. Opinnäytetyö. Tampere, Tampereen ammattikorkeakoulu. www -dokumentti.  www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/15284/Siili_Terhi.pdf?sequence=1&isAllowed=y Luettu 2021/04/07 

Oulun yliopisto (2021) Kulttuurisen osaamisen malli. Kansainvälisyys terveydenhuollossa –opintojakson oppimateriaali.  

Oulun yliopisto (2021) Viestintä ja vuorovaikutus monikulttuurisessa ympäristössä -opintojakson materiaali.  

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2018) Tilastoraportti. Terveys- ja sosiaalipalvelujen henkilöstö 2014. PDF-dokumentti. Julkaistu 2018/1/25. Luettu 2021/3/19. 

Tilastokeskus (2021) Ulkomaalaistaustaiset. www.dokumentti.www.stat.fi/tup/maahanmuutto/maahanmuuttajat-vaestossa/ulkomaalaistaustaiset.html Luettu 2021/3/19. 

Valtakunnallinen terveydenhuollon eettinen neuvottelukunta ETENE (2004) Monikulttuurisuus Suomen terveydenhuollossa. ETENE-julkaisuja 11. www-dokumentti. https://etene.fi/documents/1429646/1559086/ETENE-julkaisuja+11+Monikulttuurisuus+Suomen+terveydenhuollossa.pdf/24ffa4b2-1ac7-4926-984e-e99555630342 Luettu 2021/04/07