Matkustaminen on uusi musta, ja
maasta toiseen liikutaan myös expatina tai muutoin työn perässä. Samalla toiset
palaavat pidemmiltä retkiltään takaisin synnyinmaahansa, ja parisuhteita ja
perheitä muodostuu eri kansallisuuksien ja etnisten ryhmien kesken.
Valitettavasti maailmanlaajuisesti on myös tilanteita, joissa ihminen joutuu
pakenemaan kotimaastaan muualle uskontonsa, alkuperänsä, kansallisuuteensa tai
poliittisen mielipiteensävuoksi. Motivaatiotekijöitä on monenlaisia, mutta
fakta on, että kansainvälinen liikkuvuus kasvaa nopeasti, ja maailmanmarkkina
globalisoituu –ja tämä koskee meitä kaikkia. Globalisaation myötä meille
tarjoutuu myös arvokas tilaisuus altistuessamme entistä enemmän muille
erilaisille, kiinnostaville ja kiehtoville kulttuureille. Kulttuurihan on se
asenteiden, arvojen, tavoitteiden ja sosiaalisten käytänteiden järjestelmä,
joka määrittää tiettyä viiteryhmää, joten oman kulttuurisen osaamisensa vahvistaminen
on sekä etuoikeus että myös kilpailuetu globaalistuvassa maailmassa, jossa yksi
menestystekijä on onnistunut vuorovaikutus ihmisten, yhteisöjen ja
yhteiskuntien kesken.
Miten voisimme tämän erinomaisen mahdollisuuden sitten
hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla?
Vahvistamalla kulttuurista
osaamistamme tietysti.
Kulttuurinen osaaminen tarkoittaa kaikista
kulttuuritaustoista tulevien ihmisten kunnioittamista sekä syrjimättömän
ilmapiirin rakentamista ja vaalimista yhteiskunnassa. Se tarkoittaa myös palveluiden
järjestämistä, saatavuutta ja saavutettavuutta niin, ettäeri taustoista
tulevien ihmisten erilaisetkin tarpeet huomioidaan. Tämä kuitenkin vaatii eri
kulttuureista tulevien ihmisten kohtaamista ja kulttuurien väliseen
vuorovaikutukseen osallistumista, omaa kokemusta ja reflektiota, minkä myötä osaaminen
kehittyy vähitellen.
Tarkemmin kulttuurisen osaamisen vahvistamista voidaan
lähteä purkamaan osiin kulttuurisen osaamisen mallin perusteella, jonka mukaan
kulttuurista tietoisuutta, kulttuurisensitiivisyyttä, kulttuurista tietoa,
kulttuurisia kohtaamisia ja kulttuurista taitoa lisäämällä tullaan
kulttuurisesti päteviksi –ei suinkaan kuitenkaan vielä olla sitä. Tarkastellaanpa asiaa ihan konkreettisen esimerkin kautta: Ulkomaalaistaustainen, mutta Suomessa opintonsa suorittanut, vastavalmistunut
sairaanhoitaja liittyy uutena työntekijänä työyhteisöön, joka muuten koostuu
syntyperältään suomalaisista kokeneista kollegoista.
Kulttuurinen tietoisuus
tarkoittaa prosessia, jossa tullaan tietoisemmaksi omasta kulttuuritaustasta ja
tunnistetaan omia ennakkoluuloja, jotka voivat vaikuttaa kulttuurisiin
kohtaamisiin. Suomalaisten kollegoiden kannattaa vahvistaa omaa kulttuurista
tietoisuuttaan, kun työpaikalle saapuu uusi, vastavalmistunut
ulkomaalaistaustainen sairaanhoitaja. Kun kollegat ovat tietoisia siitä, miten
heidän oma kulttuurinsa vaikuttaa heidän toimintaansa, heidän on myös helpompi
ymmärtää toisen, eri kulttuurista tulevan ihmisen toimintaa ja siihen
vaikuttavia arvoja ja asenteita. Lisäksi työntekijöiden on hyvä tunnistaa omia
mahdollisia ennakkoluulojaan ja stereotypioitaan. Kun omia ajatuksia ohjaavat
ennakkoluulot tunnistaa, niistä on myös helpommin mahdollista päästä eroon.
Ulkomaalaistaustaisen hoitajan on helpompaa sopeutua työpaikalle, kun hänet
kohdataan yksilönä, eikä vain tietyn kulttuurin edustajana. Tällä on suuri
vaikutus koko työpaikan ilmapiiriin.
Kulttuurisensitiivisyys puolestaan
tarkoittaa halua ja herkkyyttä ymmärtää toista ihmistä sekä toisten ihmisten
taustojen ja arvojen kunnioittamista. Tapausesimerkissämainitut
ulkomaalaistaustaisen sairaanhoitajan kollegat voivat vahvistaa omaa
kulttuurisensitiivisyyttään muun muassa kysymällä hoitajan kulttuurisesta
taustasta, olemalla avoin ja kärsivällinen, tunnistamalla oma
kulttuuritaustansa sekä huomioimalla erilaisuutta työn teossa ja
vuorovaikutuksessa. Kulttuurisensitiivisen työympäristön tulisikin olla
sellainen, että se pystyy joustamaan erilaisten työntekijöiden tarpeisiin,
jolloin myös toisesta kulttuurista tulevan hoitajan tarpeet otetaan huomioon.
Kulttuurinen
tieto tarkoittaa prosessia, jonka aikana tutustutaan ja hankitaan tietoa eri
kulttuuritaustoista ja näin ymmärretään, millaisia eroja ja yhtäläisyyksiä kulttuurien
välillä on. Työntekijät voivat vahvistaa omaa kulttuurista tietoaan
tutustumalla uuden työntekijän kulttuuritaustaan muun muassa kysymällä uudelta
työntekijältä avoimesti hänen kulttuuriinsa liittyvistä normeista ja tavoista.
Tätä kautta kollegoiden on helpompi ymmärtää ulkomaalaistaustaisen
sairaanhoitajan toimintaa ohjaavia kulttuurisia tekijöitä, ja näin työpaikalla
voidaan välttyä mahdollisilta väärinymmärryksiltä. Työntekijöiden kiinnostunut
ja välittäväsuhtautuminen ulkomaalaistaustaisen työntekijän taustoihin saa
uuden työntekijän tuntemaan itsensä tervetulleeksi ja osaksi työyhteisöä.
Uuden
sairaanhoitajan kohtaamisessa tilanne on sama molemmin puolin: tilanteessa
molemmat kohtaavat muusta kulttuurista tulevan hoitajan ja ovat täten
tasavertaisessa tilanteessa. Kulttuurinen kohtaaminen onkin jatkuvaa
vuorovaikutusta eri kulttuureista tulevien ihmisten välillä. Vuorovaikutus on
rikastuttavaa kaikin puolin, ja molemmat osapuolet pystyvät oppimaan uusia
asioita sekä myös mahdollisesti avartamaan omaa ajatusmaailmaansa.
Vuorovaikutuksella myös kulttuurinen tietoisuus parantuu, ja työyhteisössä molemmat
ovat tärkeitä. Vain aktiivisen vuorovaikutuksen avulla pystymme oppia sekä ymmärtämään
eri kulttuureita että niitä toimintatapoja, jotka juontavat juurensa
kulttuurisista tekijöistä. Kohtaamista ja vuorovaikutusta helpottaa, kun osaa
tunnistaa omat ennakkoluulonsa valmiiksi ja menee tilanteeseen avoimin mielin.
Kulttuurinen taito puolestaan
tarkoittaa taitoa kerätä kulttuurisesti merkityksellistätietoa ja toimia
monikulttuurisissa kohtaamisissa kulttuurisensitiivisesti. Kaikkien edellä mainittujen
kulttuurisen osaamisen elementtien kautta taito vahvistuu eli uuden
sairaanhoitajan ja paikallisen henkilöstön välillä tapahtuvien kohtaamisten
hetkellä taito tehdä molemminpuolisesti huomioita ja tulkintoja kulttuurisista
seikoista, jotka mahdollisesti voisivat vaikuttaa
sairaanhoitajantyöntekemiseen, kehittyy. Terveydenhuolto alana käsittelee
ihmiselämän peruskysymyksiä elämästä ja kuolemasta, ja siihen liittyen
erilaiset asiat ja tilanteet voivat olla sensitiivisiä eri kulttuurien välillä.
Kulttuurisen taidon lisääntyessä eri kulttuuritaustasta tuleva henkilökunta
oppii tunnistamaan näitä kohtia sairaanhoitajan päivittäisessä työssä, joissa
erityisesti on hyvä pysähtyä kuuntelemaan tilannetta, potilasta ja kollegaa,
jotta kulttuurisensitiivisyys toteutuu.
Näitä kulttuurisen osaamisen mallin
osa-alueita vahvistamalla ulkomaalaistaustainen sairaanhoitaja integroituu
sujuvammin työyhteisöön ja työyhteisö kehittyy kulttuurisena osaajana, ja siten
molemmat osapuolet myös lisäävät valmiuksiaan toimia globaalistuvassa
maailmassa tulemalla kulttuurisesti päteviksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti